torstai 1. joulukuuta 2011

1: Tasapainoilua

Viimeinkin! Joulukuun ensimmäinen päivä! Saa avata viimein joulukalentereista ensimmäiset luukut, niin suklaisista kuin myös "televiission" luukut. Sen verran lapsekas näet olen, että tykkään katsoa Ylen joulukalentereita. Taso aina vaihtelee, joten saa nähdä millaisen he tänä vuonna ovat saaneet aikaan. Lisäksi alan lueskella läpi viime vuoden kyhäelmää nyt kun siitä toivon mukaan on jotain jo unohtunut (Luoja, auta).
Ihana joulun aika on siis saanut alkaa jälleen. Eilen laittelin jo koristeet esille ja kuuntelin joululauluja, joten tunnelmointia on jo ollut hieman. Ainoa, mikä joulumieltä hieman syö on näkymä ikkunasta: ei lumen häivääkään. Vain lohduton märkä maa ja pilvien peittämä harmaa taivas. Muutama päivä sitten oli sentään pakkasta, joka peitti ruohon vaalkoiseen huurteeseen ja sai paljaat koivujen oksat kimmeltämään katulamppujen valossa. Mieluummin siis valitsisin pakkasen tämän ankeuden sijaan. Elän kuitenkin siinä toivossa, että lunta vielä tulee ja se myöskin pysyy. Ollaanhan täällä Oulussa sentään sinänsä onnellisessa asemassa, että ensilumen saimme marraskuun puolessa välissä. Etelässä päin ei ilmeisesti ole ollut edes sitä.

Kun tänään availin tietokonetta, katselin ikkunassani olevaa tonttua. Se näytti aivan siltä kuin se kävelisi ilmassa. Päässäni alkoi soida Third Dayn kappale Wire, johon olen yllättävän kiintynyt. Niinpä pienen kehittelyn jälkeen syntyi tällainen kuva:




Laulun ensimmäinen säkeistö ja kertosäe menee näin:

"Turn on the spotlight, strike up the band
Everyone's looking my way
They came to see the excitement firsthand
And hear all that I've got to say

Oh, it makes me wonder
What if I slip, will they catch me
Or watch me fall?

I am walking on a wire
I tiptoe in through the fire
Never looking down to see that
I am walking on a wire
The pressure's getting higher
But I don't look around"

Todella lohdullista on, että vaikka tasapainoilemme tämän elämän kapealla nuoralla, ei meidän tarvitse pelätä vaan voimme pitää katseen vakaasti edessä päin. Jumala nimittäin kannattelee meitä, ettemme putoa. Siitä, mitä muut meistä ajattelevat ei tarvitse välittää. Aina se ei ole helppoa ja itse ainakin tulen aika ajoin vilkaisseeksi alas nähden maan kaukana alapuolella. Paniikki iskee helposti ja askeleet alkavat horjua. Jumala kuitenkin haluaa nostaa taas päämme ylös ja kiinnittää katseemme taas häneen.

Tässä oli ensimmäinen "luukku" joulu(kalenteri)blogissani 2011. Huomiseen! :) Kommentit ovat tervetulleita.

1 kommentti:

  1. http://areena.yle.fi/video/1322719339173 ihan hauskalta vaikuttaa. Tonttu Toljanterit on kuitenkin yleensäkin melko hauskoja. Rakastan Viänästä.

    VastaaPoista