Tentti numero kaksi on viimein ohi, HUH. Nyt saa vähän hengähtää, vaikka toisaalta esseetäkin pitäisi kirjoitella...
Tänään olen ollut lapsuustunnelmissa. Johdantona toimi se, että lueskelin yliopiston kirjastossa A.A. Milnen runoja. Aivan ihania. Mukavan lapsekkaita ja reippaita ja hauskoja. Kertovat mahtavasti lapsuudesta.
Jatkoa tämä aihe sai kotimatkalla, kun yhtäkkiä tajuntaani tunkeutui jostain muisto. Muisto siitä, kuinka ala-asteen parilla viimeisellä luokalla teimme tyttöporukalla lyhyitä näytelmiä tunneilla esitettäviksi. Meitä oli seitsemän tyttöä samalla luokalla, koulumme kun oli pieni, ja keksimme kaikenlaisia ideoita. Liioittelematta voin sanoa, että jotkut niistä olivat todella typeriä, mutta joukossa oli yllättäviä helmiäkin. Mieleeni tullut muistonpätkä koski nimittäin muutamaa näytelmää, joissa olimme Teräsmummoja, jotka pelastavat maailmaa. Aivan loistava idea, supermummoja! Kehittelin aiheesta myös sarjakuvaa, mutta en ole varma, sainko sitä koskaan valmiiksi. Tämä olisi hienoisen jatkokehittelyn kanssa loistavaa sketsimateriaalia! Pitääpä pistää korvan taa.
Teräsmummoista ajatukseni siirtyivät jouluisempiin näytelmiin, nimittäin ala-asteen joulujuhliin. Minulla on mahtavia muistoja ala-asteaikojen joulujuhlista. Aloinkin siinä kotiin kävellessäni muistella järjestyksessä joulujuhlia ykkösluokalta alkaen. Helppoa se ei ollut, sillä vuodet ovat iän karttuessa sekoittuneet toisiinsa niin, ettei voi olla täysin varma, millä luokalla oli mitäkin.
Ykkösluokan joulujuhlan ohjelmanumerot muistan hyvin. Meillä oli muun muassa esitys, jossa kullakin oli erilainen paketti ja siitä piti lausua tietty runo. Olin iloinen, kun sain kaikkein suurimman paketin. Jos oikein pinnistelen, voin vielä lähestulkoon muistaa oman runoni. (Saattaa tosin olla, että tämä ohjelmanumero olikin vasta kakkosluokalla. En ole aivan varma.) Toinen, mielestäni aivan upea idea, oli sellainen, että meille oli tehty t-paitaan tontun naama ja sen lakki peitti naaman ja ylävartalon. Näytti siis kuin tontun kasvot olisivat olleet mahan kohdalla. Sitten meidän piti marssia jonossa Tonttuparaati-kappaleen tahdissa. Olimme varmasti todella hienon näköisiä, me pienet ykköluokkalaiset katsomassa vasemmalle, kun laulussa käsketään "katse oikeaan".
Muistelen myös, että esitimme Tontut ja keijut -kappaleen leikkeineen. Nauhoitimme kappaleen itse, niin että laulumme kuului siinä. Minua nolotti, koska eräs luokan tyttö piteli nauhoituksessa mikrofonia ja aivan lopussa hän työnsi sen suoraan minun eteeni niin, että vain minun ääneni kuului! En tosin ole varma, oliko äänite lopullisessa esityksessä, vai oliko se pelkkä kokeilu. Joka tapauksessa jouduimme siis jakautumaan tyttö-poikapareihin esitykseen ja tietenkin jokainen olisi halunnut olla luokan mukavimman pojan kanssa pari. En ole varma, mutta muistelisin, että itselleni sattui totta kai luokan inhottavin poika, joka olikin siihen aikaan melkoinen kiusankappale.
Kakkosluokan joulujuhlasta muistan ainoastaan, että olin silloin ensimmäistä kertaa mukana kuorossa. Opin uusia joululauluja, Maa on niin kaunis ja Joulumaa. Hauskaa, että muistan sen vielä niin hyvin, vaikka nykyisin kyseiset kappaleet muistaa ulkoa etu- ja takaperin. Silloin pohdin Maa on niin kaunis -laulun sanoja, enkä ymmärtänyt hölkäsen pöläystä! Ihmettelin varmaankin, kuinka miesten polvet liittyvät jouluun ("Miespolvet vaipuvat unholaan").
Kolmannesta luokasta lähtien muistot tahtovat takertua yhteen kuin yhteenliimautuneet kirjan sivut. En todellakaan osaa näin äkkiseltään sanoa, minä vuonna tapahtui mitäkin. Muistan ainoastaan yksittäisiä esityksiä. Olisikohan se ollut kolmosluokalla, kun esitimme todella lapsellisen tip tap -laululeikin. Ykkösluokkalaisten toteuttamana se olisi ollut suloista, mutta kolmosluokkalaisten tekemänä se tuntui ainoastaan todella pateettiselta ja nololta.
Luultavasti se oli neljäs luokka, kun opettajamme sai "mainion" idean pitää joulujuhlan ulkona. Parhaiten mieleen on jäänyt tiernapoikaesitys, jonka kuorossa olin. Kuten aiemmin mainitsin, siitä lähtien tiernapoikien sanat ovat olleet ainakin jossain määrin hallussa. Joulukuvaelmakin taisi ohjelmassa olla, mutta epäilen sen olleen aika mielenkiintoisen näköinen, kun esiintyjillä oli ulkovaatteet päällään ja siihen päälle ehkä tungettu paimenille rätit päähän sun muuta. No, kokemus sekin, eikä ideaa onneksi enää uusittu. Sinä vuonna rakennettiin ensimmäistä kertaa myös eteisaulaan jouluasetelma hahmoineen. Se oli varsin suuri ja oikein hauska.
Mieleeni palailee myös muiden luokkien esityksiä, joita käytävässä omaa vuoroa odotellessa tai jopa katsomossa tuli ihailtua. Viitos- ja kuutosluokkalaisten näytelmät ja sketsit olivat aina hauskimpia. Jossain vaiheessa mukaan tuli myös ylimpien luokkien tyttöjen tanssiesitys. Ensimmäinen oli mielestäni hyvin kaunis, kaikilla oli mustat vaatteet ja kynttilät kädessä ja sitten he hitaasti kulkivat pimeässä juhlasalissa Ave Marian tahtiin.
Ylimille luokille itse päästyämme tulivat tanssiesitykset meillekin ajankohtaiseksi. Kuudennen luokan jouluesityksessä esitimme Varpunen jouluaamuna ja minä sain pääosan, eli varpusen roolin. Se oli hieno hetki minulle. Kuudennella luokalla esitimme myös minun kirjoittamani näytelmän. Idea oli pitkälti kopioitu ylempien luokkien jonain aiempana vuonna esitettämästä näytelmästä, jossa joulupukki ja joulumuori menivät Tuttu juttuun. Niinpä minä muokkasin ideaa siten, että joulupukki ja joulumuori tapaavat Napakympissä. Palkintomatka suuntautui tietenkin Joulusaarille.
No niin, kylläpä tämä muistelu venyi pitkäksi. Muistellessani näitä toivoisin, että jostain olisi mahdollista saada nähtäväksi videoituja joulujuhlia. Varmasti niitä on kuvattu videolle, sillä erityisesti kolmos- ja nelosluokalla kuvasimme todella paljon videokameralla, ja muistan, kuinka usein katselimme niitä. Oi niitä aikoja, kun oli nuori ja huoleton ja koulunkäynti oli sitä, että askarreltiin ja tehtiin kaikenlaista hauskaa. Eihän se toki aivan sellaista aina tosi ollut, hyvät muistot vain ovat jääneet pintaan.
Olisi hauskaa kuulla muidenkin joulumuistoja. Ehkäpä tänä vuonna hiillostan vanhempiani kertoilemaan, miten he viettivät lapsuuttaan. Olen kuullut tähän mennessä ainoastaa isältäni sen, että hän pikkupoikana kirjoitti joulukortteihin tahallaan "hyvää kusijuhlaa".
Tästä täytyy ottaa selvää! :)
Ei kommentteja:
Lähetä kommentti