sunnuntai 18. joulukuuta 2011

18: Nyt syttyy neljäs kynttilä, jo joulu sarastaa

Ensinnäkin: hyvää neljättä adventtia! Sieltä se joulu vähitellen joutuu tänne Pohjolaan. Toivon mukaan ensi viikolla tulisi sitä luntakin myös etelään, ettei joulu sentään aivan mustaksi jäisi.

Eilen oli siis viimein luvassa rakkaseen lapsuudenkotiin lähtö. Aamupäivä ja osa iltapäivääkin kului kämpän puunaamisessa, hinkkamisessa ja hankaamisessa lähtökuntoon. Sitten huristeltiin autolla läpi tummenevan hämärän, ja perillä odottikin lämmin ja kotoisa tunnelma. Ah, heti kun astuu kotiovesta, tuntee joulun olevan jossain aivan lähellä. Vaikka kuusi ja hyasintit eivät vielä tuoksuneetkaan, silti paikka oli kuin jonkinlainen joulun tyyssija, täällä kun sinkkutyttönä on kaikki joulut vietetty tähän tähän asti.

Tänään kävin hieman tarkastelemassa, mitä täällä on tapahtunut. Ulos oli pystytetty hienoja lumiukkoja ja -hevosia ja lumilyhtykin. Tuli suorastaan syyhy päästä itsekin taiteilemaan lumesta jotakin, mutta pieni flunssanpoikanen kuiskasi minulle, että ehkä kannattaisi lykätä sitä hieman.
Liiteriin ja ladon seinää vasten nojaamaan oli tuotu jo joulukuusiehdokkaita. Isän maku on hieman erilainen kuin minun, mutta yksi ihanan tuuhea ja kaunis yksilö löytyi liiteristä. Kuusia pitää sen vuoksi olla monta kappaletta, että osa viedään muun muassa isotädeilleni.  Toivottavasti se tuuhein jää sittn meille, ellei vielä kauniimpaa yksilöä löydy.

Illasta lähdimme naapuriin viettämään perinteistä glögi-iltaa juustotarjottimen äärelle. Sen jälkeen menimme vielä kirkkoon laulamaan kauneimpia joululauluja. Eli tänään on saanut todellakin nauttia jouluisista toimista ja kyllä se tunnelma ottaa tarttuakseen. Välillä tosin huomiota hartaasta joululaulujen laulamisesta vei kaksivuotiaan siskonpojan tempausten seurailu. Mutta ei se mitään, ei sitä pidä asioita liian vakavasti ottaa. Ja oli kyllä aivan ihanaa päästä laulamaan rakkaita lauluja, vaikka alkava nuha hieman laulamista vaikeuttikin. Mutta ei se mitään, minähän hoilaan kunnes ääni lähtee (ja vaikka ääni lähtisikin, mikä nähtiin viime kesänä).
Pitäisi vain vielä viritellä omaan huoneeseen jouluvalot, niin sitten voi illoin tunnelmoida niiden valossa. Kynttilöitäkin olisi kiva sytytellä. Jokohan sitä olisi aika voittaa traumansa ja uskaltaa sytyttää tulitikku? Kotona Oulussa on sentään pitkävartinen sytytin, mutta en ottanut sitä mukaan tänne. No, katsotaan...

Kauneimpiin joululauluihin mennessä sitä aina lapsenomaisesti jännittää, että mitähän lauluja siellä vihkossa tänä vuonna mahtaa olla. Sieltä löytyy aina mukavia yllätyksiä, kuten viime vuonna God Rest Ye Merry Gentlemen -laulun suomennos. Tänä vuonna yhtä suuria yllätyksiä ei ollut, mutta opettelimme vihkossa olevan uuden laulun nimeltä Loistaa. Se on Norjassa hyvin tunnettu joululaulu, jonka Anna-Mari Kaskinen on suomentanut. Pidin laulusta kovasti. 
Ensin ajattelin liittää tämän laulun sanat tähän blogimerkintään, mutta löysinkin mielenkiintoisemman aiheen etsiskellessäni valmiita sanoja netistä. Nimittäin mielestäni monista joululauluista se säkeistö, joka aina unohdetaan on mielestäni se kaikkein paras. Onhan viimeinen säkeistö tavallaan koko laulun loppuhuipennus; muissa säkeistöissä aihetta vielä prosessoidaan, mutta viimeisessä tuodaan pointti selkeästi esille.
Esimerkiksi kaikille tutusta laulusta Joulupuu on rakennettu unohdetaan aivan liian usein se minun mielestäni paras viides säkeistö, joka menee näin:

"Anna, Jeesus, henkes valon
jälleen loistaa sieluumme,
sytytellä uskon palon.
Siunaa Jeesus joulumme."

Toinen esimerkkini on yllättävä löytöni, nimittäin laulusta Joulun kellot pois jätetty alkuperäinen neljäs säkeistö, josta en ole kuullutkaan, ja arvelen ettei moni teistäkään. Säkeistöjä oli siis alkuperäisessä runossa viisi, mutta toiseksi viimeinen jätettiin pois (näin ainakin ymmärsin). Tämä on tietenkin ilouutinen sille, joka inhoaa kyseistä laulua, mutta itse pidän tästä pois jätetystä säkeistöstä kovasti. 
Jotta kokonaisuus hahmottuisi, liitän tähän koko laulun ylimääräisen säkeistönsä kanssa. Lihavoin puuttuvan säkeistön, jotta saatte kuvan siitä, mikä niistä se on. Ylipäätään laulussa kyllä on todella hyvät sanat, ainakin minun mielestäni. Kirkon tunnelmaa ja kellotkin korottavat syntynyttä Vapahtajaa.

"Hiljaa, hiljaa
joulun kellot kajahtaa. 
Kautta avaruuksien
kaikuu laulu riemuinen:
Jeesus tullut on!

Hiljaa, hiljaa
joulun kellot kajahtaa.
Taivahalla säteillen
välkkyy sarja tähtösten:
Jeesus tullut on!

Hiljaa, hiljaa
joulun kellot kajahtaa.
Kirkkaat joulukynttilät 
lempeästi hymyyvät:
Jeesus tullut on!
 
 Hiljaa, hiljaa
joulun kellot kajahtaa.
vanhus valkohapsinen,
kuiskaa katse säteillen:
Jeesus tullut on!

Hiljaa, hiljaa
joulun kellot kajahtaa.
Kaikuu laulu lapsosten
kirkkahasti helkkyen:
Jeesus tullut on!"
 
Enempää esimerkkejä minulla ei ole, ja ehkä nämä riittävätkin. Kehotan kuitenkin itse kutakin kiinnittämään erityistä huomiota laulun viimeiseen säkeistöön, koska se on usein kaikkein tärkein, sillä siinä tullaan johonkin lopputulokseen.
Hmm. Itse asiassa Joulun kellot oli todella huono esimerkkinä ja tuhosi melkeinpä koko pointtini, sillä se ei kyllä erityisemmin toteuta tätä mallia lainkaan. Tärkein kulkee mukana jokaisessa säkeistössä: Jeesus tullut on. Ja itse asiassa, miten niin joulukellot soivat hiljaa? Kovaa pikemminkin. 
 
Anteeksi, jos aiheutin jollekulle mielipahaa arvostelemalla rakasta joululaulua. Oikeasti pidän kappaleesta paljon! Ihan oikeasti!

No niin, jouluiloa ja -rauhaa teille kaikille! Huomiseen!


1 kommentti:

  1. toinen glögi-ilta pittää sitte järjestää ku meki tullaan! mää vaadin, määki halluun!! :D
    ~Marjo

    VastaaPoista